JON CLEARY – So Swell
(Single Lock SL072)
Iso-Britanniassa vuonna 1962 syntynyt ja aikuisiällä New Orleansiin muuttanut pianisti Jon Cleary voidaan nykyään lukea New Orleansin R&B-musiikin keskeisiin musiikkilähettiläisiin. Cleary innostui jo nuorena niin paljon ”Crescent Cityn” musiikillisesta maailmasta, että ajautui ensimmäisen kerran kaupunkiin ennen täysi-ikäisyyttään unelmiensa perässä. Erinäisten vaiheiden jälkeen hänen kotipaikakseen sitten vakiintui New Orleans.
Clearyn levytysura alkoi vuonna 1989. Sen jälkeen albumeita on ilmestynyt tasaisesti muutamien vuosien välein. Vuosikymmenten aikana hän on esiintynyt ja tehnyt yhteistyötä kaupungin ykkösnimien ja jo edesmenneiden legendojen kanssa. Tämän lisäksi hän on esiintynyt ahkerasti molemmin puolin valtamerta funkyn Absolute Monster Gentlemen -bändinsä kanssa sekä sooloartistina. Itse olen nähnyt miehen tositoimissa bändinsä kanssa vuonna 2018 New Orleansissa Chickie Wah Wah -baarissa sekä viime kesänä Lontoon Ronnie Scott’s -klubilla. Noiden keikkojen perusteella ei voi kuin suositella hänen näkemistään livenä tilaisuuden tarjoutuessa.
Miehen uusin levy ”So Swell” on alkujaan vuodelta 2020 ja se tuli ulos Newvelle Recordsin ”The New Orleans Collection” -sarjan nyt jo hyvinkin arvokkaana, enemmän keräilijöille suunnattuna vinyylijulkaisuna. Kun Cleary sai vihdoin luvat kiekon CD-version julkaisemiseen, tupsahti albumi uuden levy-yhtiön ja uudistuneen kansikuvan myötä markkinoille huhtikuun lopussa tänä vuonna.
Kiekon musisoinnista vastaavat maestron lisäksi basisti James Singleton sekä rumpali Johnny Vidacovich. Parivaljakko on muuten sama, joka toimi aikoinaan 1980-luvun alussa Clearyn oppi-isän James Bookerin säestäjinä pianistin viimeiseksi jääneellä ”Classified”-kiekolla. Lisäksi CD:n kokonaisuuteen lisäväriä tuo maineikas New Orleans -muusikko, saksofonisti James Rivers.
Clearyn CD:t sisältävät yleensä runsaasti omia sävellyksiä. Tällä kertaa niitä on tarjolla vain yksi. Two Wrongs on letkeä ja svengaava shuffle lievin jazz-vaikuttein. Lainamateriaali on kuitenkin mielenkiintoisesti valittua ja omintakeisesti esitettyä. Kiekon avaava Stephen Fosterin sävellys Swanee River kulkee Albert Ammonsin boogie-versiota mukaillen, mutta letkeämmällä New Orleans -otteella. Samoin Stevie Wonderin varhaistuotantoon kuuluva I Call It Pretty Music sekä James Bookerin So Swell When You’re Well ovat vahvasti kaupungin musiikillisiin perinteisiin viittavia, rytmillisesti koukuttavia vetoja. Ensin mainitussa kappaleessa Cleary musisoi myös Hammondin kanssa. Chuck Carbon Second Line On Mondayn lyriikat kertovat rakastetun paikallisen baarimikon kuolemasta, mutta kappaleen toteutus on kaikkea muuta kuin surullinen. Iloista paraatimeininkiä värittää hienosti James Riversin saksofoni. Samoilla positiivisilla sävelillä kulkee myös alkujaan vuodelta 1928 olevan Klauber/Stoddardin sävellys I Get The Blues When It Rains, josta hienon version on levyttänyt myös mm. Snooks Eaglin. Lee Dorseyn Lottie Mo versioidaan alkuperäistä rauhallisemmin ja funkymmin hieman Professor Longhairin hengessä. Lisää vastustamatonta second line -rytmiikkaa esittelee Huey ”Piano” Smithin Tuberculucas And The The Sinus Blues. Allman Brothersin Pony Boy vetäistään gospel-fiiliksellä Ray Charlesin vauhdikasta Mess Around -biisiä mukaillen. Lloyd Pricen klassikko Just Because antaa pianistille mahdollisuuden kuvioida laveasti sointupohjalla. Erikoisin laina lienee Johnny ”Guitar” Watsonin myöhäisempään tuotantoon kuuluva We’re No Exception. Cleary maaleilee siitä aivan uudenlaisen, hämyisän ja jazzahtavan instrumentaalitulkinnan. Clearyn vokalisointi on läpi CD:n irtonaista, letkeää ja tyyliin sopivaa. Kiekon päättävä intiimi versio Skylinersin vuoden 1958 balladista Since I Don’t Have You todistaa myös, kuinka miehen tulkintakyvyt ovat kasvaneet vuosien varrella. James Riversin foni viimeistelee maittavasti tunnelmallisen päätöskappaleen koskettavan fiiliksen.
Vaikka kiekko on laadukas, sitä ei oikein voi suositella ihan ensimmäiseksi valinnaksi Clearyn levytyksistä. Sellaisia voisivat tämän sijaan olla esim. kokonaan omaan materiaaliin tukeutuvat ”Dyna-Mite” (2018), ”Go Go Juice” (2015) tai The Absolute Monster Gentlemenin kanssa taltioitu energinen konserttilevy ” Mo Hippa Live” (2008). Tämä erikoisjulkaisu on alkujaan tehty pandemian aikana nopealla aikataululla ja se on toteutettu erilaisella tulokulmalla kuin esimerkiksi nuo edellä mainitut tuotokset. Tämä CD kuitenkin täydentää pianistin aikaisempaa katologia maukkaalla tavalla ja puolustaa siten hyvinkin paikkaansa.
J-P Berg
(julkaistu BN-numerossa 3/2023)
